Koripallo on kaunis peli
Tuon Dean Smithin hienon kuvauksen lisäksi lajin syntymämaassa USA:ssa elää tarina ottelusarjasta, jota kutsutaan nimellä ”The beautiful games” – ”Kauniit ottelut”. Kyseessä on NBA:n vuoden 2014 finaalisarja, jossa San Antonio Spursin hyvin kansainvälinen joukkue vei mestaruuden voittamalla kolme viimeistä ottelua. San Antonion kansanvälistä, kaunista pelitapaa kutsuttiin suureksi voitoksi koripallolle.
Kauneus ei yleensä ole ensimmäinen mieleen tuleva sana, kun kuvaillaan joukkuepelejä. Kauneus on perinteisemmin liitetty vaikkapa taitoluisteluun tai rytmiseen voimisteluun. Minulle koripallo on aina ollut äärimmäisen kaunis laji. Koripallon kohdalla kauneus ei rajoitu sen estetiikkaan, lajista löytyy kauneutta uskomattoman monissa asioissa ja monilla tasoilla.
Täydellisesti onnistunut joukkuetaktiikka on kaunista. Se tunne katsomossa, kentällä ja penkillä, kun joukkueen ennalta suunniteltu taktiikka onnistuu täydellisesti. Tai vaikkapa kun tappiolla oleva joukkue onnistuu kääntämään ottelun reagoimalla ja muuttamalla pelitapaa tai kokoonpanoa pelin kulun ja tilanteen mukaan.
Suomen koripallon historiasta loistavia esimerkkejä ovat olleet Susijengin viime vuosien menestys tai Tokion vuoden 1964 olympiajoukkue sekä 1967 EM-kisojen kuudenneksi sijoittunut joukkue. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta joukkueet onnistuivat yllättämään koripallomaailman pitkälti taktiikallaan ja pelitavallaan, joka kauniisti maksimoi joukkueen vahvuudet ja minimoi niiden heikkoudet.
Yksilön onnistuminen ja intohimo on kaunista. Loistava ja tuore esimerkki yksilön onnistumisesta oliKTP-Basketin Vili Nymanin uskomaton jakso syksyn KTP–Kobrat-kotiottelussa. Vilin rohkeus tehdä sellaisia suorituksia, jollaisissa hänen ei välttämättä ole odotettu olevan vahvimmillaan, oli inspiroivaa ja kaunista. Vili ajoi läpi, Vili heitti kaukaa, Vili repi levyreitä – Vilin olemus huusi, ettei hän voi epäonnistua. Oli kaunista nähdä nuoren pelaajan nousu uudelle tasolle, upeaa nähdä hänen estottomat tuuletuksensa onnistumisen jälkeen.
Äärimmilleen viety taito on kaunista. Liigaennätyksensä kolmosillaan murskannut Petteri Koposen 27 pisteen putki lokakuun Seagulls–Pyrintö-ottelussa oli lähes täydellistä heittopeliä. Hän toisti kerta toisensa jälkeen lähes saman suorituksen, eikä vastustaja pystynyt sitä kuitenkaan pysäyttämään.
Täydellisyys on kaunista. Ja kun äärimmäisestä taidosta puhutaan, olihan tuolla Amerikan maalla muuan Michael Jordan, joka osasi lentää – vähän samaan tyyliin kuin Marttilan Pertsa täällä Kotkassa.
Epäonnistuminen on kaunista. Joukkueen tai pelikaverin kannustaminen tappion hetkellä, silloin kun kaikki ei menekään putkeen, on kaunista. En ole koskaan kokenut tai nähnyt negatiivista tai syyttävää reaktiota tilanteessa, jossa tietylle pelaajalle pelattu viimeisen sekunnin voittoheitto menee ohi. Poikkeuksetta – ainakin hyvässä ja voittavassa joukkueessa – koko joukkue kerääntyy tukemaan vastuunkantajaa. Jos ei näin olisi, ei olisi kohta vastuunkantajiakaan.
Toisen tukeminen on kaunista. Asuessani 80- ja 90-luvuilla USA:ssa, valmensin 10-vuotiaita poikia paikallisessa floridalaisen pikkukaupungin NMKY-kaupunkisarjassa. Sarjaa pelattiin ”kaikki pelaa”-periaatteella ja tasoerot olivat suuria.
Joukkueessamme oli Brian-niminen pienikokoinen poika, joka useimmiten juoksi kenttää väärään suuntaan. Brian ei ollut tehnyt koko kaudella yhtään koria ja yleensä syöttö Brianille johti melko varmaan pallonmenetykseen.
Kunnes sitten kauden viimeisessä ottelussa Brian sai syötön neljän metrin päähän korista aivan pelin viime sekunneilla. Hän häkeltyi täysin ja sinkaisi pallon kahdella kädellä korin suuntaan – suoraan sukan läpi. Hetken hämmennyksen jälkeen Brian aloitti villin voitontanssin ja tuuletuksen, koko joukkueemme säntäsi kentälle ja kasaksi Brianin päälle. Pääasiassa poikien vanhemmista koostunut yleisö hurrasi villisti, Brianin äiti itki. Se oli kaunis koripallohetki.
Koripalloystävyys on kaunista. Pitkäaikaisimmat ja läheisimmät ystävyyssuhteeni ovat lähtöisin koripallojoukkueista, vanhimmat reilusti yli 50 vuoden takaa. Työpaikat, vaimot, maat ja kaupungit ovat vaihtuneet, mutta koripalloystävyydet säilyneet. Se on kaunista.
Tämä kiroitus on julkaistu KTP-Basketin kausijulkaisussa 2021/22, joka oli ensimmäisen kerran jaossa ottelutapahtumassa Steveco Areenalla 11.12.2021.
